Osallistujan kokemus Train the Trainers -tapahtumasta

15 heinä

Olin yksi kymmenestä osallistujasta Verson kesäkuun alussa 2019 järjestettävässä Train the Trainers Finland –tapahtumassa. Minulle TtT on ollut ajatuksena mielessä jo siitä asti, kun kuulin ensimmäisen kerran kanssaopiskelijoiden hehkuttavan sitä ensimmäisten vastaavien koulutusten jälkeen. ”En tiedä mitä toi on, mutta tonne haluan”, on varmaan parhaiten omaa ajatuksen juoksua kuvaava miete niihin aikoihin. Nyt viitisen vuotta myöhemmin, oman TtT-kokemuksen prosessoinnin jälkeen, jonkinlainen käsitys hehkutuksen syystä alkaa ehkä jo muodostua.

Juna kohti kouluttajuutta

Viikko Muuramen Villa Miragessa, ”Ihmeiden talossa”, alkoi täynnä jännitystä, kun neljän hengen yhteiskyytimme päräytti pihaan tyylittömästi hetken myöhässä poiketen ainakin allekirjoittaneen tyypillisistä taipumuksista harppauksen verran. Tämä olikin sitten hyvä ponnahduslauta itsemyötätuntoisen ilmapiirin pariin. Kuitenkin tapahtuman tunnelma sai hetkisessä mielen ja kehon pysähtymään olennaisen ääreen. Pian oltiinkin jo ryhmäytymässä ja pohtimassa sekä henkilökohtaisia että yleisiä tavoitteita matkallemme. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi kirkastua ajatus siitä, että tästä se kaikki lähtee.

Minun omat tavoitteeni ennen koulutusviikkoa olivat, että löytäisin konkreettisia keinoja koulutusten toteuttamiseen psykologin työssä ja saisin jonkunlaisen yhteisön, jonka kanssa sparrailla, saada tukea ja jakaa ajatuksia sekä tunteita kaikkeen tähän liittyen. Jo viikkoaikataulua katsoessani alkoi hymyilyttää, kun tuntui siltä, että tää kaikki ja paljon muuta tulee varmasti toteutumaan.

Keskustelutuokio nurmikolla Villa Miragen pihalla.

Tarpeiden kohtaaminen

Olin etukäteen miettinyt, miten jaksan viikon verran jatkuvasti keskittyä, reflektoida ja oppia uutta. Omien ammatillisten valmiuksien pohtiminen kouluttajana ja näyttöön perustuvan kouluttamismetodin opettelu on todella mielenkiintoista, mutta pelkällä motivaatiolla ei aina pärjää. Jotenkin Ihmeiden talo ja meidän kuusi huippua kouluttajaa onnistuivat kuitenkin painottamaan meille alusta asti, että omien tarpeiden huomioiminen on kaikki kaikessa. Aina ei siis tarvitsekaan jaksaa. Aluksi saattoi tuntua vähän hölmöltäkin hyppelehtiä ja älämölöillä viitisen minuuttia ”peuhaten” minitauon ajan, mutta loppua kohden se alkoi olla yhtä luonnollinen tapa nostaa vireystilaa kuin vaikkapa se perinteinen kahvitauko. Näin tuli konkreettisesti opittua, että samalla tavalla koulutuksessakin koulutettavan tarpeet tulee olla keskiössä – vaikkakaan ei ehkä juuri tällä tavalla.

Mitä se kaikki sitten oli, mihin tätä vireystilan ylläpitoa tarvittiin? Mitä kaikkea tulikaan opittua? Tuntuu, että on vaikea hahmottaa, mitä kaikkia kokonaisuuksia TtT-viikkoon kuului. Helppo on kuitenkin sanoa, että omat tavoitteet ylittyivät roimasti. Jos sanoisin esimerkiksi, että opin suunnittelemaan ja toteuttamaan hyvän koulutuksen ja ottamaan huomioon osallistujiin ja tilannetekijöihin liittyviä asioita, niin se tuntuisi jotenkin liian kolkolta. Voin varmaan puhua jokaisen osallistujan puolesta sanoessani, että opin valtaisasti viikon aikana sekä koulutuksista että kaikesta niiden ympärillä tapahtuvasta. Viikko inspiroivien ihmisten kanssa läsnäolevassa tunnelmassa tekisi hyvää ihan jokaiselle.

Loppufiilis

Ennen viimeisiä omia koulutuksiamme Villa Miragen kaikkiin peileihin oli ilmestynyt lapulla lause: ”Tältä näyttää kouluttaja”. Muistan pysähtyneeni katselemaan peiliä hieman uteliaan ihmettelevästi tarkkaillen. Tältä se varmaan sitten näyttää: kesäiset vaatteet ja kahvitahra paidassa; hieman väsynyt, mutta onnellinen. Minulle oli suuri asia miettiä, että saan olla itseni näköinen ja oloinen kouluttaja. Meitä oli osallistujina kymmenen psykologia ja psykologian opiskelijaa, joista jokainen viikon aikana vahvisti omaa kouluttajaidentiteettiään omanlaiseensa suuntaan. TtT oli ainutlaatuinen oppimiskokemus, jossa jokaiselle jotain oli kerrankin hyvä asia.

Intensiivinen viikko sai päätöksensä ja tätä kirjottaessa päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Train the trainers –juna on omalta osalta päässyt päätepysäkille, mutta odotan innolla mitä kaikkea sitä tuleekaan tulevaisuudessa kohtaamaan Verson parissa. Tuntuu siltä, että matka on vasta aluillaan.

Tekstin takana

Eetu Vehviläinen

Train the Trainers Finland 2019 osallistuja ja psykologi Helsingistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *